Monan pennut

Maanantai aamuna mittasin Monan lämmön ja huomasin sen laskeneen. Siitäpä alkoikin sitten odotus h-hetkeen. Koko päivänä ei tapahtunut, vaikka koira olikin sen oloinen, että elimistö kyllä valmistautui suureen koitokseen. Illallakaan ei mitään ja niinpä päätin käydä nukkumaan, mutta tietäähän sen minkälaista koiranunta se nukkuminen oli. Hieman ennen puolta neljää kävin katsomassa Monaa ja siellä koira tyytyväisenä köllötteli ja ajattelin, että ei tänä yönä tapahdu mitään. Pääsin sänkyyn ja kerkesin ottaa mukavan asennon, niin keittiöstä alkoi kuulumaan piipitystä. Ei kun aamutakkia vaan päälle ja laatikon viereen seurailemaan touhuja. On se vaan aina yhtä jännää! :) Ihan hyvin olisin vaikka voinut olla nukkumassa, sillä Monan synnytys oli kuin suoraan oppikirjasta. Tasaista tahtia puksutteli pentuja maailmaan ja niin huolella niitä hoitaa kuin vain voi.

Ja kahdeksanhan niitä sitten tuli. Kuusi narttua ja kaksi urosta. Useita valkoisia mustin ja ruskein merkein ja myös valkoisia ruskein merkein. Kaikki pennut ovat oikein terhakoita ja vaikuttavat tyytyväisiltä. Ostin kyllä varulta korviketta, sillä Monalla ei ole kuin kuusi toimivaa tissiä. Jos alkaa siltä näyttää, että kaikki ei aina pääse apajille, niin sitten otetaan tuttipullot kehiin.

Nyt vain odotellaan ja seuraillaan millaisia riiviöitä näistä kasvaa... Muuten, oma veikkaukseni oli 4-5 pentua ja eläinlääkäri sanoi, että noin kolme on tulossa. Alan todellakin uskoa, että tässä meidän juomavedessä on sitä jotain... ;)

Löydätkö kaikki kahdeksan?

Ps. Tulossa hieman kuvia syksyn sadosta ja syksyisestä maisemasta. Sekä terkkuja Vinskiltä, kuvan kera!