Enää vajaa kaksi viikkoa ja h-hetki on käsillä. Maha alkaa olla todella pyöreä ja Miisakin ähkii ja puhkii kulkiessaan. Kuitenkin olisi kova hinku päästä metsälle mukaan. Kun muut koirat pääsevät metsään juoksemaan, niin konsertti on varma, "kun minäkin haluan". Kerran Miisa oli päässyt avonaisesta ovesta pihalle, mutta ei onneksi lähtenyt toisten perään. Ehdin jo säikähtää koiran itsensä ja pentujen puolesta kun toinen lyllertäisi mennä risukossa. Sitä maavaraa kun ei enää ole sitä vähääkään. Koitan räpsäistä Miisasta ulkona sellaisen seisomakuvan, niin siitä näkee hyvin kuinka maha on venynyt isoksi ja tissit melkein viistää maata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti