Pentujen kuulumiset

Aika kiitää ja taas on tullut ammottava aukko päivitykseen. Noh, eihän se viikko toki niin pitkä aika ole, mutta ymmärrän kyllä, että on se niille, jotka odottavat omaa piipertäjää sinne kotiin tulevaksi. Seitsemän viikkoa on lyhyt aika, mutta kuitenkin niin pitkä. Eipä ole turhaan keksitty sanontaa "Odottavan aika on pitkä." Pentuaitauskin on jo ollut tovin viritettynä ja pennut pääsevät päivittäin viipottamaan keittiön lattialle. Yleensä isäntä menee makaamaan lattialle ja pennut innoissaan kiipeilevät päällä ja nyhtävät parrasta. Itse istuskelen talouspaperirulla sylissä ja toimitan siivoojan virkaa kun pennut päättävät tehdä tarpeensa.  

Mona on yllättänyt minut totaalisesti. Pennut ovat reilu neljä viikkoiset, hampaat ovat kaikilla puhjenneet enemmän ja vähemmän ja silti mamma vaan hoitaa niitä. O_o Ennen tämä ei olisi tullut kuuloonkaan. Yleensä Monan hoitotoimenpiteet ovat loppuneet siihen kun pennut tulevat 4vko tai yksikin terävä hammas on puhjennut. Nyt Mona jopa pyytää ihan itse päästä pentujen luokse ja tyytyväisenä imettää ja puhdistaa niitä. Maitoa tosin ei taida tulla kovinkaan paljoa, sillä pennut alkavat aina pian juonittelemaan tissillä ja lähtevät kukin omille teilleen. Pennut kyllä syövät hyvällä ruokahalulla jauhelihaa ja turvotettuja raksuja, joten eipä tuo maito enää niin väliksi olekaan.

Omaa päätöstäni kotiin jäävästä pennusta en ole vielä tehnyt. Päätös ei todellakaan ole helppo kun on monta niin ihanaakin ihanampaa vipeltäjää. Toki minulla on siellä muutama suosikki ja luulenkin, että tulen tekemään valinnan näiden muutaman välillä.

Leikin päätteeksi oli mukava hakeutua lämpimään kainaloon

Siihen oli myös mukava nukahtaa